tiistai 13. syyskuuta 2016

Takapihan terassit

Kuten meidän Instagram-seuraajat ovat voineet huomata, elokuu meni pääsääntöisesti rattoisasti takapihan terassin parissa. Meillä oli takarajana elokuun viimeinen viikonloppu, jolloin pidimme tupaantuliaiset ja muutamat muut juhlat yhdistettyinä. Ja suhteellisen valmiiksi asti saatiinkin hommat ja lopputulos miellyttää silmää jo nyt!

Isoin terassihan meillä rakennettiin autotallin päälle. Autotalliin tehtiin ns. käännetty katto ja terassin rakentaminen piti aloittaa vedeneristystöillä, eli bitumi asennettiin betonin päälle. Kun tämä oli tehty, päästiin runkojen rakenteluun. Runkoja tehdessä huomattiin, että nälkä kasvoi syödessä ja alkuperäiset suunnitelmat elivät ja koska Jonille oli tärkeää tehdä kerralla oikein ja kunnolla, meni aikaakin ehkä hieman enemmän kuin perusterassin kanssa. Oli se kuitenkin sen arvoinen, kyllä kelpaa nirsommallekin! Joku taisi vitsailla, että tehdään liian hienoa... :)

Runkomateriaaliksi meille tuli painekyllästettyä 2x4 ja 2x5 lankkua. Pintalaudaksi valikoitui viistetty, lämpökyllästetty sileä mänty 120 mm leveänä. Terassin kaiteet tehtiin 50x22 kokoisesta rimasta.

Hämärä iltakuva
Yleisilmettä. Punaisten tuolien paikalle
tulee joskus sohva.
Terassi on lähes koko talon mittainen.
Pääsee nousemaan mistä vain ylös. Aurinkoisilla
portailla on myös tilaa yrteille.
Portaikko oli Jonille kunnia-asia.
Kyllä on sitten ihan vimosen päälle!
Rimat on noin sentin raolla.
Kymmenen hengen ruokaryhmä mahtuu
hyvin terassille.
Tähän tulee joskus kesäkeittiö.
Tämä terassi on ollut alusta asti meille se talon helmi, joten tuntuu todella hyvältä nähdä se nyt olemassa ja käytössäkin. Viimeistelyjähän vielä tosiaan puuttuu, otsalautoja pitää vielä ruuvailla ja kaiteet viimeistellä, mutta ne ehtii. Tuntuu muuten koko ajan ihan erilaiselta täällä asuminen, kun tilat valmistuvat ja oikeasti voi jo kuvitella sen hetken, kun kaikki on tehty. Toki siihen menee vielä varmaan ainakin vuoden päivät, mutta koko ajan on silti helpompi hengittää. Ihanaa.

Maria

lauantai 10. syyskuuta 2016

Sadevedenkeräysjärjestelmä

Olimme päättäneet ennen rakennusprojektin aloittamista että haluamme kerätä sadevettä mahdollisimman tehokkaasti talteen. Lisäksi sen tulisi olla mahdollisimman helposti käytettävissä, ei siis perinteisiä saaveja syöksyputkien alle tai vastaavaa. Suurin osa tästä projektista on toteutettu ensimmäisenä rakentamisvuotena 2013 syksyllä ja varsinaisesti käyttöön ensimmäisen kerran 2016 kesällä.

Olin kuullut kaverilta, että hän aikanaan hautasi kuution IBC-kontteja maahan, johon johti sadevesiä. Niissä ilmeni kuitenkin pieniä ongelmia muutaman vuoden kuluttua ja ne luhistuivat maanpaineesta kasaan. Tämä idea jäi kuitenkin muhimaan takaraivoon ja nousi esille talon suunnitteluvaiheessa.

Välttääkseni maanpaineen aiheuttamat ongelmat suunnittelin asian niin että hankin IBC-kontin jossa on tukeva metallikehikko ympärillä, joka vielä vuorattiin 100mm EPS:llä kyljistä ja päältä. Pohjaan ei laitettu eristettä lainkaan koska kontti upotettiin syvälle maahan (pohja vajaa 2m maan pinnasta). Pohja jäi siis routimisrajan alle jonka pitäisi näin ollen pitää säiliö hyvin sulana.

Täyttöputken tein 110mm viemäriputkella jonka liimasin tiiviisti säiliön yläreunaan kiinni. Mitoitin alunperin putken niin että se tulisi kohtuu lähelle pohjaa. Reilun vuoden vesien johtamisen jälkeen ilman rännikaivoa huomasin ongelman, että täyttöputki tukkeutui nopesti kun roskaa pakkautui putkeen padoten sen lähes kokonaan. Takapihan kulkuterassin teon yhteydessä päätin korjata tuon ongelman kaivamalla putkiliitännät esiin ja lyhensin reilusti täyttöputkea samalla viistoten putken pään reilusti. Viistoaminen ei välttämättä ole tarpeellista, jos putken jättää lähelle yläreunaa. Jos putken pää olisi lähempänä pohjaa, viistoamisella voisi välttää patoutumisen.

Säiliön kylkeen yläreunaan tein ylivuotoputken, jonka liitin normaalisti hulevesiviemäriin. Päällä olevan korkin ympärille laitoin 315mm rumpuputkea, jonka kautta säiliöön pääsee vielä käsiksi laittamaan pumpulle putken ja joskus tarvittaessa poistamaan sakkaa pohjalta.

Puutarhapumpun ostin Motonetistä 79 eurolla. Pumpussa on automaattikytkin mukana, eli sammuu itsekseen jos vesipistoolista päästää irti ja käynnistyy taas kun paine laskee. Pelkästään tuo automaattikytkin maksaa monessa kaupassa lähes 50 euroa, joten mielestäni todella järkevä ostos. Imuletkuksi valitsin 4 m letkun jotta pääsin testaamaan systeemiä kunnolla. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut ostaa suoraan 10 m letkun, koska pumppu sijoitetaan kulkuterassin toiseen päähän huoltoluukun taakse.

Jos mietitte uppopumppuja, kannattaa ottaa huomioon, että nostokorkeutta kyllä riittää mutta painetuotto niissä on olematon, yleensä max. 0,8 bar. Tuolla kun ei tee sadetin ja/tai kastelukäytössä juurikaan mitään. Itse meinasin langeta tähän ansaan kunnes tajusin, että eihän tuo ihan noin mene. Tuossa meidän pumpussa on maksimi tuotto 3,8 bar, joka on jo enemmän kuin mitä kunnan verkosta meillä tulee kun ollaan mäen laella. Eli saadaan puutarhapumpulla isompi kaari sadettimeen kuin kunnan verkosta ja vesikään ei maksa (win-win) :).

Säiliö nostettiin paikalleen maatöiden yhteydessä.
Paikalleen noston jälkeen yläpuolelta.
Täyttö- ja ylivuotoputken liitokset tein säiliön ollessa paikallaan.
Putket ylöspäin ja EPS-levy kanneksi.
Vaahtoa reilusti joka paikkaan ja kiviä painoksi.
Paketti valmiina.
Vielä toiselta reunalta.
Imuputki säiliöön. Apuna alumiiniputken pätkä,
johon laitoin letkun nippusiteillä kiinni.
Imusihti jäi n. 10 cm pohjasta irti
jotta sakka ei tukkisi sitä kovin nopeasti.
Perus puutarhapumppu automaattikytkimellä.
Ensimmäiset testit sadettimen kanssa.
Muutama päivä aiemmin kylvetty nurmikko taustalla.
Terassinteon yhteydessä tosiaan vielä lyhensin tuon
täyttöputken jotta pääsin eroon tukkeutumisongelmasta.
Tässä lyhennettynä ja viistottuna.


Joni

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Saunaosaston tilanne

Olen viimeksi blogissa kertonut saunaosastosta toukokuussa, vaikka se on ollut viime kuukausien ajan eniten kaivattu asia ja koko ajan päällä oleva työmaa. Instagramin puolella olen vilautellut vähän kuvia saunan suhteen, mutta olisi kyllä paikallaan ihan kunnon tilannekatsaus!

Status on siis edelleen "työstämisen alla", mutta yksi pala kerrallaan se loksahtelee kohti valmista ja löylyt alkavat olla pian jo saavutettavissa. Sitä ennen pitää tosin vielä vedeneristää lattia, laatoittaa se, rakentaa lauteet ja tehdä vielä viimeistelyt. Mutta ihan kohta siis! Saunaosasto on sisustusratkaisuiltaan ehkä allekirjoittaneelle kaikkein mieluisin, se on tila missä olen uskaltanut valita niitä juttuja, mitä olen OIKEASTI halunnut. Ainut kompromissi on lattia, johon olen ihan alunperin halunnut jotain muuta kuin laattaa, mutta ei valitsemamme laatta huonokaan ole. Sitä on jo kodinhoitohuoneen lattiassa ja se jatkuu samana myös pesuhuoneeseen ja saunaan, joten sitä olen saanut katsella jo vuoden päivät tyytyväisenä.

Pesuhuoneen ja osittain myös saunan seinille tuli isohkoa betonia jäljittelevää laattaa, suihkujen taakse ja shampoohyllyjen takaosaan tuli valkoista mosaiikkia. Kaikki seinälaatat saumattiin vaaleanharmaalla saumauslaastilla. Katto on paneloitu vähäoksaisella kuusipaneelilla. Saunan seinät tehtiin myös kuusipaneelista, joka käsiteltiin mustaksi Liberonin Sauna -sävytteellä. Pidän sävyn satiinisen himmeästä kiillosta. Eli 5/5, kuten internetissä on nykyään tapana arvostella. Kiuassyvennys pinnoitettiin loppujen lopuksi antiikkilaastilla, joka sävytettiin mustaksi rautaoksidilla. Tämä olisi kannattanut tehdä vasta saumaamisen ja paneloinnin jälkeen, koska nyt me saadaan vielä korjailla pintaa hieman uudestaan (lue: vetää koko pinta kerran läpi, koska väristä ei kuitenkaan tule samaa kuin ensimmäisellä kerralla). Lauteista tulee L-muotoiset ja Joni tekee ne itse. Materiaaliksi valikoitui kuusi. Sauna ja pesuhuone rajautuvat toisistaan kirkkaalla L-muotoisella lasiseinällä ja -ovella. Juhannusviikolla lasiliike kävi asentamassa jo kiinteät osat, ovi laitetaan paikalleen kunhan saamme suurimmat sotkemiset pois, ettei vain kävisi mitään... Lasimme asennettiin liimaamalla ilman mitään kiinnikkeitä, joten ilme on todella eleetön. Ovikin on karmiton, joten yleisilme pysyy kevyenä.

Löylyhuone ovelta.
Kiuassyvennys (ja romua).
Löylyistä pesuhuoneeseen. Mosaiikin saumoissa
ei ole värivirheitä, ne ovat vain märät.
Shampoohyllyt. Ei ole edes käytössä vielä,
mutta työnsä arvoiset!
Ovi puuttuu.
Lasitusta juuri liimattuna, siksi tuet.
Seinien sävytteestä voin sanoa, että se oli kyllä hyvää tavaraa. Sävystä tuli oikeasti musta jo yhdellä käsittelykerralla. Hieman vetistä se oli, joten jos vaan mahdollista niin käsittely kannattaa tehdä ennenkuin paneelit menevät seiniin. Itse tein käsittelyn lakkapensselillä, mutta ehkä jokin vaahtomuovisivellin voisi toimia jos käsittelee vanhoja pintoja. Tässä arviossa ei ole sitten mitään kytköksiä Liberonin suuntaan. Me törmäsimme tuotteeseen viime syksynä Habitare-messuilla ja ihastuin siihen välittömästi. Netistä ei kuitenkaan ole löytynyt käyttökokemuksia, joten tässä nyt toivottavasti yksi jollekin joka sitä kaipaa!

Maria

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Takapihan hommia

Viimeksi esittelin teille pihasuunnitelman ja nyt sen toteutuskin on taas hieman edennyt!

Ennen juhannusta rakennettiin suurin osa poluista kivituhkasta, viimeisteltiin metsän rajaan tuleva pengerrys, korjailtiin muureja ja leviteltiin sepeliä terassien alle. Juhannus käytettiin kivien kaivamiseen maasta ennen mullan levitystä ja heti juhannuksen jälkeen päästiinkin mullanlevityshommiin ja eilen kylvettiin nurmikko sekä asennettiin pari valaisinta takapihalle. Tai siis niiden tolpat ja johdot, valojahan niihin ei tule varmaan ennenkuin saadaan puuliiteri rakennettua ja se taitaa jäädä vasta kesälle 2017. Toistaiseksi liiterin paikalla polttopuiden säilytystilan virkaa toimittaa lavoista rakennettu häkki.

Nurmea kylväessä oli kyllä jatkuvasti sellainen "mulla ei ole aavistustakaan mitä olen tekemässä" -fiilis, joten toivotaan että se sieltä kasvaa! Sama tunnehan on tosin ollut päällä koko rakentamisen ajan ja ilmeisesti tuurilla ollaan onnistuttu saamaan käyttökelpoisia tuloksia aikaan. Meillä meni nurmen kylvöön muuten yllättävän kauan aikaa. Kuuman päivän vuoksi aloitimme hommat vasta kuuden jälkeen illalla ja ajateltiin, että tehdään tämä nopeasti nyt ja lähdetään sitten vaikka terassille... No, kevyet kuusi tuntia myöhemmin raahauduin kastelun jälkeen sisälle aivan rättiväsyneenä, likaisena ja märkänä, ei siinä kyllä terassit enää olleet mielessä. Muuten homma olisi varmaan hoitunut hieman rivakammin, mutta multa oli ehtinyt kuivua kovaksi pinnaksi ja sen aukikaapiminen oli hidasta ja raskasta hommaa. Ja pakkohan se oli tehdä, että saatiin mullan sekaan kalkkia ja ne siemenet. No, nyt on tehty. Meidän siemensekoituksessamme on niittynurmikkaa, puisto- ja punanataa sekä raiheinää ja lisäsin sekaan myös sitä valkoapilaa. Tuo takapihahan on suhteellisen paahteinen, joten valitsin sellaisen seoksen jonka pitäisi kestää hieman paremmin kuivuutta ettei tarvitse vettä holvata litroittain nurmikon vuoksi.


Yksi kolmesta kivikasasta.
Mullat levitelty.
Kivituhkapolkua.
Kaapelit maassa.
Tolpat paikoillaan!
Kasteluhommia!
Viime hetken lisäyksenä pyöriteltiin kivi
tontin nurkkaan.
Bonuksena kaupunki on aloittanut
asfaltointityöt!
Valaisimiksi valitsin antiikkipronssiset Käpy-valaisimet. Ne herättävät varmaan monessa erilaisia tuntemuksia, mutta minun mielestäni ne sopivat metsänreunaan kuin nenä päähän!
Kuva: Hobby Hall

Seuraavaksi pitäisi viimeistellä etupihan kulkuväylät ja sen jälkeen pihat kaipaavatkin enää terasseja ja viimeisiä istutuksia. Ihana tunne! Iloa tuo myös se, että tontin reunaan jätetty metsänpohja on ihan sinisenään mustikoita. Ehkä sen verran viitsin kerätä, että käyn sieltä hakemassa niitä siltä muutaman neliön alueelta mitä metsää jäi.


Maria

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Pihasuunnitelma

Hyvää juhannusta kaikille!

Raksa-aikana pidin sunnuntai-iltaa hyvänä raportointihetkenä viikon tapahtumista ja pidinkin siitä suhteellisen hyvin kiinni kun tapahtui paljon ja oli aina jotain raportoitavaa. Nyt kun tahti on selvästi hidastunut, olen unohtanut sunnuntain kirjoitussession ja samalla on myös kirjoitustahti hidastunut. Pihasuunnitelmasta olen luvannut kirjoitella jo jonkun aikaa ja monena sunnuntai-iltana olenkin sitä pohtinut, mutta matka yläkerrassa sijaitsevan olohuoneen sohvalta alakerran työpöydän ääreen on ollut ilmeisesti liian pitkä. Nyt sitten keskikesän juhlan kunniaksi on hyvin aikaa kirjoittaa, joten hoidetaan viimeinenkin "rästi" alta pois!

Porvoon kansalaisopisto järjesti lukuvuonna 2014-2015 pihasuunnittelun kurssin joka suunnattiin erityisesti omakotirakentajille. Värväsin naapurin rouvan itselleni seuraksi ja ilmoittauduin kurssille innokkaana oppimaan, koska rinnepihan jäsentely oli hieman haastavaa näin ensikertalaiselle. Kurssin opettajana toimi viittä vaille valmis hortonomiopiskelija, jonka kanssa ainakin minulla meni estetiikkanäkemykset yhteen hyvin. (Ope on nykyään myös valmistunut ja tekee pihasuunnitteluhommia, joten jos kiinnostaa, voin antaa yhteystietoja vaikkapa sähköpostitse.)

HUOM! Jos siellä on joku aloitteleva rakentaja lukemassa, tehkää pihasuunnitelma OIKEASTI jo nyt heti alussa. Kun suunnitelmat on tehty, voidaan pihat muotoilla lopullisiin muotoihinsa ja mahdollisesti kaivaa ojanteet aidoille viimeistään täyttöjen yhteydessä. Se säästää huomattavasti kustannuksissa kun ei tarvitse hommata kalliita koneita montaa kertaa tontille pyörimään.




Siinä se nyt on! Klikkaamalla suurenee.

Etupihalle ja osittain takapihalle istutetaan norjanangervoaita. Etupihalle aidan sekaan laitetaan pari korallikanukkapensasta tuomaan vaihtelua. Etupihalle istutetaan myös havukasveja tuomaan vihreyttä ympäri vuoden, kuten tuijia ja kääpiökoreanpihta. Kulkuväylä rajataan istutusalueesta hortensiarivistöllä, jotta talvella lumet voidaan kolata havukasvialueelle. Muutoin pinta katetaan kivillä tai hakkeella. Aidan eteen saattaa myös tulla perennapenkkiä, mutta katsotaan sitä sitten.

Muutoin piha aidataan puuaidalla. Tontin luoteispuolelle aidan yhteyteen istutetaan lamoherukkaa ja talon viereen kääpiövuorimäntyjä. Pari katajaakin olen suunnitellut sijoitettavaksi sinne. Länsinurkassa olevat männyt saavat alleen alppiruusuja ja atsaleoja ja olen viehättynyt magnoliaan, joten aion sitäkin kokeilla sinne samaan happaman maan kavereiden sekaan.

Takapihan osuus jää suhteellisen vähille istutuksille viereisen metsän vuoksi, nurmikon lisäksi sinne tulee ne kaavan vaatimat kaksi omenapuuta (lajikkeet vielä hakusessa) ja yksi ruusupensas jakamaan polkua. Ruusu on näillä näkymin tarhapimpinella Rosa 'Linnanmäki'. Ja mitä mainittuun nurmikkoon tulee, olen syvästi ihastunut kukkivaan nurmeen. Edellisessä kodissamme kasvoi valkoapilaa paljon ja se on mielestäni kaunein nurmi mitä on. Muistan myös, että mummolassa kasvoi siellä täällä kaunokaisia nurmen seassa, joten varmaan yritän sitäkin sinne kylvää apilan kaveriksi. Me emme ole mitään kovia nurmenkuluttajia, joten tässä tapauksessa kauneus menee superkestävyyden edelle.

Kesäkukille ja muille kausikasveille varaan sijaa terassialueiden yhteydestä isoilla isutuslaatikoilla ja pienemmillä ruukuilla. Hyötykasveja en ole ajatellut suuremmin istuttaa, olen laiska keräämään satoa. Asiaanhan saattaa tietenkin tulla muutos jossain vaiheessa, mutta nyt ainakin tähän mennessä olen joka vuosi skipannut marjanpoimintatalkoot kun niitä olisi ollut tarjolla ja tuen mielummin lompakollani jotakuta yrittäjää jolta haen ne marjat mitä koen itse tarvitsevani. (Nimim. pakkasessa vieläkin pari vuotta vanhoja mustikoita ja mansikoita.)

Kaikkea ei tietenkään saada istutettua ja kasvamaan samantien ja tavoite tälle kesälle onkin saada lähinnä nurmi itämään ja terassit rakennettua. Jos aikaa riittää, istuttaisin mieluusti myös nuo norjanangervoaidat ennen talvea, mutta en aio murehtia asiaa.

Maria

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Tapaus keittiö, osa 2

Viimeksi kun minä kirjoittelin, lupailin teille katsausta meidän keittiön suhteen ja tässä se nyt sitten on. Kommenteissakin on ollut kyselyitä siitä, miten tapaus selvisi. Jos olisin ollut looginen bloggari, olisin varmaan kirjoittanut asioista järjestyksessä enkä yrittänyt sivuta aihetta vähän joka postauksessa, joten viittaukset aiempiin viesteihin löytyy helpoimmin aihetunnisteella "keittiö".

Yritän nyt kertoa koko tarinan mahdollisimman tiiviisti:

Keittiö tilattiin jo kaaauan (keväällä 2014) sitten siinä uskossa, että oltaisiin päästy kasaamaan sitä aiemmin. Kun toimituspäivä todettiin huonoksi, yritin siirtää sitä, mutta silloin se oli jo liian myöhäistä ja päivää ei voinut enää siirtää. Ajateltiin, että eipä siinä nyt sen kummempaa ongelmaa varmaan ole, joten varastoitiin keittiö autotalliin odottamaan. Kun tilaus tuli, katsottiin että kaikki osat ovat tulleet ja paketit ovat ehjiä, mutta ei viitsitty availla kaikkia paketteja etteivät ne sitten mene varastoinnin aikana huonoksi.

Vierähti jopa vuosi ennenkuin päästiin vihdoin kasaamaan keittiötä ja ensimmäinen iso ongelma huomattiin, kun kulmapöytäkaapin ovi ei mahtunut aukeamaan. Tarkistettiin mitat moneen kertaan ja ihmeteltiin kasausohjeita, että mitä me olemme tehneet väärin. Muitakin ihmisiä kävi sitä ihmettelemässä ja toteamassa, että kyllä me oltiin tehty kaikki oikein. Ratkaisuna oli siirtää koko kaappirivistöä, joka tarkoitti sitä, että yläkaappien symmetrisyys katosi ja liesituuletin oli väärässä paikassa. Eli silloin meni uusiksi yksi seinäkaappi ja liesituuletin piti vaihtaa sellaiseen malliin, jonka kotelon sisällä pystyi tekemään siirron. Muuten olisi pitänyt rakentaa jokin ihmeellinen kotelo liesituulettimen putkelle, enkä tähän suostunut, koska en halunnut uuteen taloon mitään paikkailuratkaisuja. Olisimme voineet toki tehdä siirron myös alaslaskun sisällä, silloin olisi mennyt kattopaneelit uusiksi ja ne meidän kattopaneelit on tilattu Saksasta ja minimitilausmäärä on 101 neliötä. Eli ei kovin kustannustehokas ratkaisu.

Gigantin asiakaspalveluasenne oli jo heti alusta hieman nihkeää, koska kaupoista oli jo kulunut niin kauan. Tämän vuoksi toin heti esille option, että otamme kuluttajaneuvojat tapaukseen mukaan, mutta Gigantin edustaja ilmoitti, että jos teemme sen, he peruvat kaikki tilaukset ja koko tapaus jää seisomaan kunnes sieltä tulee virallinen päätös. Emme siis ottaneet kuluttajaneuvojiin yhteyttä, koska emme halunneet viivyttää asiaa omalta osaltamme enempää. Odotellessamme toimitusta, jatkoimme keittiön asentamista niiltä osin kuin pystyimme. Huomasimme, että myöskään yläkaappien ovet eivät mahtuneet avautumaan kolhimatta viereisen kaapin vetimiä tai ovipintaa. Myös apteekkarinkaapin korit olivat jotain ihmeellistä maanantailaatua, ne eivät kestäneet painoa käytännössä yhtään, vaan romahtivat alas jo ihan muutaman kilon painosta. Tämä toinen reklamaatio olikin sitten Gigantille liikaa ja sieltä heittäydyttiin hankaliksi. Saatavuustakuusta huolimatta he myös ilmoittivat, ettei meille tilattuja ovia olisi enää mahdollista saada. Tässä vaiheessa otin sitten kuluttajaneuvojaan yhteyttä ja pyysin selvitysapua ja sitä sitten tulikin. Kun kuluttajaneuvoja selvitti asian kulkua molemmilta osapuolilta, Gigantin edustaja mm. väitti, että me keksimme tarkoituksella jatkuvasti lisää reklamoitavaa, kun olemme huomanneet, että he korvaavat sen mitä keksimme pyytää. Tämä kyseinen edustaja kertoi myös törkeästi, että olisi ollut hyvä että kuluttajaneuvonta olisi ollut mukana selvittelyssä heti alusta asti, että emme voisi vaatia niin paljon. Tämä sama edustaja siis, joka oli puolisen vuotta aiemmin uhannut meitä keskeyttämällä kaikki toimet jos otamme yhteyttä kuluttajaneuvontaan. Hän myös muisti kertoa, että olimme kuulemma uhkailleet murska-arviolla blogissa jos emme saa mitä haluamme. No, ehkä tämän voi murska-arvioksi sitten tulkita, mutta semmoista se totuus joskus on.

Nyt tilanne on se, että olemme saaneet kaikki tarvittavat osat ja keittiö toimii kuten pitää. Gigantti ei kuitenkaan suostu korvaamaan mitään kuluja, mitä meille on tästä tullut. Kuluttajaneuvojan mukaan, itse tehdylle työlle voi laskea 10 euroa per tunti hintaa ja meillä on tullut myös materiaalikuluja maalien, ruuvien, tasoitteiden ja liesituulettimen kanaviston suhteen. Lakihan sanoo, että asiakkaalle ei saa tulla kuluja reklamaatiosta ja näitä on nyt todella tullut. Gigantin mielestä he ovat jo korvanneet kaiken työn sillä vaihdetulla liesituulettimella. Kuluttajaneuvoja kehotti meitä viemään tämän tapauksen lautakunnan käsittelyyn, koska tässä on nyt niin paljon kyseenalaisia kohtia ja Gigantti ei suostu neuvottelemaan enää asiasta ollenkaan. Tämä on nyt harkinnassa, tällä hetkellä ei vain tunnu siltä että olisi voimia ryhtyä siihen taistoon. Reklamaatioiden myötä vaihtoon menivät siis yksi seinäkaappi, kaikki seinäkaappien ovet, apteekkarinkaapin mekanismi vaihtui ulosvedettäviin laatikoihin, apteekkarinkaapin ovet vaihtuivat, kaikki seinäkaappien vetimet vaihdettiin, yksi pöytäkaappi vaihtui laatikostoksi ja liesituuletin vaihtui. Itse myös vaihdoin kuivauskaapin oven yhdeksi 60cm oveksi kahden 30cm oven sijaan (tämä maksettiin itse).

Jos siellä nyt joku pohtii Gigantin Epoq-keittiötä, olkoon tämä varoituksena. Tuotteet itsessään ovat ihan ok laatua ja mekanismit ovat "merkkitavaraa". Meidänkin kaikki virheet johtuvat suunnittelutyöstä ja nämä kaikki olisi voitu estää, jos myyjä olisi tiennyt mitä oli tekemässä. Edullisiahan Epoq-keittiöt ovat, mutta silloin pitää kyllä tietää itse mitä tekee, en enää luota kodinkonemyyjään keittiösuunnittelijana. Eipä sillä, en kyllä enää Gigantissa aio asioida, onneksi valinnanvaraa löytyy.

Ja sitten kuvia! Onneksi ei inhottavien muistojen lisäksi joudu vielä silmiäkin siristelemään ulkonäön vuoksi.






Vetimet pitäisi vielä porata paikoilleen, mutta sopiva terä on jossain karkuteillä. Integroitava mikro pitäisi myös hankkia. Olen myös pohdiskellut, että pitäisikö tuo välitilan väri muuttaa vaaleammaksi, olen pyöritellyt vaaleanharmaata mielessäni. Mitäs olisitte siitä mieltä? Muutoin tuo laasti välitilassa toimii kuin häkä ja pidän siitä todlela paljon. Niinkin paljon, myös kodinhoitohuoneen välitila toteutetaan sillä, kunhan budjetti taipuu sen tilan kalustamiseen.

Maria

P.S. Kysellä saa myös lisää jos jokin kohta on jollain tavalla epäselvä.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kiuassyvennyksen pinnoitusta

Pitkän pitkän tauon jälkeen toinenkin osapuoli jaksoi vuorostaan alkaa rustata blogia. Pitkään on mennyt "rakentajan sumussa" ja kiinnostus lopahti sen myötä myös kirjoitella asioista. Varsinkin kun mitään tiettyä konkreettista ei tuntunut saavan loppuun vaan tuli "multitaskattua" kaikkea sekasin. Eli ei oikeen saanut mitään kokonaisuutta mistä olisi edes kirjoitellut.

Vaan asiaan. Pohdimme marraskuussa Neuvoja kaipaillaan otsikolla että millä pinnoittaisimme kiukaan syvennyksen. Valmista mustaa pinnoitetta ei ole (varmaankin käytännön syistä, tumma pinta härmääntyy helposti) eikä mikään maali tuntunut hyvältä vaihtoehdolta puukiukaan taakse. Jossain kohti soitin muurarillemme ja tiedustelin vinkkejä millä saisimme parhaiten sävytettyä laastin mustaksi. Suosituksena tuli rautaoksidi, jota sotketaan haluaman laastin sekaan (esim. antiikkilaasti). Tarkkaa mitoitusta tuohon on vaikea sanoa mutta muurari sanoi että joitain satoja grammoja per säkki riittää.

Noudin jo muutama viikko sitten antiikkilaastin ja mustan rautaoksidin valmiiksi odottamaan innostusta. Tuotteeksi valikoitui rautakaupassa hyllyssä ollut Vetonit AH (Antiikkilaasti Hieno). Raekoko on pieni 0,6mm joten pinnasta tulee käytännössä sileä eikä rouheinen.

Kävin ulkona sekoittamassa huolellisesti laastin ja rautaoksidin sekaisin ja tein pienen määrän rautaoksidiliuosta alkuun. Liuoksen sekoittamisen jälkeen lisäsin normaalisti vettä. Tein aika löysää laastia vaikka työstöaika onkin aika reilu 2-3h. Tein laastista tietoisesti löysää koska pohjalla on huokoinen oikaisulaasti, joka imee reilusti vettä.

Valmis laasti paljussa. Normaalisti laasti on täysin valkoinen.

Seinät kastelin telalla ennen laastin levitystä jotta tarttuvuus on parempi.

Laastin levittäminen oli kohtuullisen suoraviivaista hommaa siihen asti, kunnes piti hormin takaa saada järkevästi pinnoitettua. Aikaa tuohon nypräämiseen meni varmasti enempi kun muihin pintoihin yhteensä. Hiertovaihetta odottelin hyvän tovin ja kokoajan tuntui olevan liian märkä pinta kun kokeilin varovasti. Pieni hetki ja se olikin jo mennyt ehkä hieman liian kuivaksi. Kävin hiertimellä isoimmat kohdat läpi, jonka jälkeen totesin että hanskoilla saa loppusilauksen semmoiseksi kuin halusinkin. Hieman työstön jälkiä siellä täällä mutta perusilmeeltään kuitenkin sileä. Pinnan ollessa vielä märkä on sävy todella musta, harmi että se tuosta vielä vaalenee jonkun verran. Olisi ollut juuri täydellinen tuollaisena.

Palkki pinnoitettiin kauttaaltaan laattoihin asti. Tästä kyselimmekin mielipiteitä teiltä.

Pinta on tasainen jossa kuitenkin työstön jälkeä näkyvissä.
Luulen että kiilto häipyy hieman kun laasti on täysin kuivunut.

Kuva syvennyksestä kokonaisuudessan.

Kyllä tuolta nyt nousee rosterinen Harvian 20 Pro Premium edukseen (kun sen sinne joskus saa)!

Joni